Vuosi vaihtui ja tosi hommat alkavatkin heti. Riemullisia haasteita riittää. Ja ei vähiten alkavalla maakuntavaltuustokaudella.
Ensimmäinen maakuntavaltuuston kokous kolkuttelee jo ovella - ensi maanantaina 12.1. Silloin on aika hallinnon ja lautakuntien järjestäytymiselle. Mielenkiinnolla odotan uusien kollegoiden tapaamista sekä keskusteluja kokouksessa. Toivottavasti hyvä henki ja yhteistyön halu lähtee rakentumaan jo ensimmäisestä kokouksesta.
Erityisen innostunut olen alkavan kauden Kokoomus-ryhmästä, jossa on hyvä jengi kasassa. Mukana on pitkää kokemusta, vahvaa näkemystä, tuoretta verta ja kykyä keskustella erilaisista näkemyksistä. On hienoa olla mukana ryhmässä, joka saa nauttia mm. Kyllösen Jaakon ja Seppäsen Juhanin pitkästä poliittisesta kokemuksesta. Tällä hetkellä näyttää myös, että kaikille ryhmän jäsenille on löytymässä osaamista ja kokemusta vastaavia vastuutehtäviä lautakunnista ja muilta paikoilta. Vastarannankiiskien ja jeesjees-paikallispoliitikkojen keskellä Kokoomuksen ryhmä erottuu varmasti tehokkaana ja pätevänä jenginä.
Yllättäen nopeasti on nimittäin isojen päätösten aika. Esitys maakuntakokeilun jatkosta on tehtävä valtiohallinnolle jo kevättalven aikana. Kokeilun jälkeisen ajan suunnittelulle ja organisoinnille tärkeimpiä aikoja ovatkin tulevat kaksi ensimmäistä valtuustovuotta.
Uusi valtuusto, jossa on yli puolet kokonaan uusia edustajia, joutuukin nopeasti isojen ratkaisujen äärelle. Vaikka tuntuu, että vasta päättyneen valtuustokauden lopulla on päästy oikeasti uusien kokeilujen äärelle, on arviointia onnistumisista ja päätöksiä mallin jatkosta pystyttävä tekemään jo nyt. Aikaa kuherruskuukausille ei todellakaan ole.
Siinäpä sitä onkin riemullista haastetta. Ensin päättää jatketaanko tällä mallilla vai ei? Siihen oma vastaukseni on KYLLÄ, mutta sitten onkin kysymys: MITEN? Laatikkoleikkejä on helppo tehdä paperilla, mutta paperilla yksinkertaiset muutokset vaikuttavatkin useiden ihmisten arkiseen elämään. Ja etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa arkiset palvelutilanteet herättävät koko ajan tunteita ihmisissä - positiivisesti ja negatiivisesti. Iso koneisto ei osaa kuunnella. Ja iso koneisto ei osaa viestiä pienistä onnistumisista riittävästi. Maakuntamallin jatkoa rakentaessa pitääkin saada kuuntelujärjestelmä kuntoon.
Teknisesti maakunnan palveluiden organisoinnissa ei varmastikaan ole paluuta vanhaan eli kuntien itsenäisesti ylläpitämiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelut jatkuvat kokeilun jälkeenkin maakunnallisena - ainoa kysymys on miten saamme tarvittavat lähipalvelut järjestettyä mahdollisimman hyvin ja miten kahden erityisryhmän haasteet ratkaistaan: Ikääntyvien hoivapalvelut ja syrjääntyvien nuorten terveyspalvelut. Koulutuspalveluissa maakunnallinen tie on myös selkeä - ja tavoitteena mielestäni tulisi olla 2. asteen koulutuksen yhdistäminen omaksi liikelaitoksekseen, johon voidaan ottaa lisäksi mukaan Kuusamo ja mahdollisesti myös uusia toimijoita esim. Ylä-Savosta.
Mutta näiden päätösten kanssa samanaikaisesti maakunnan (päättäjien ja virkamiesten) kuuntelujärjestelmä pitää virittää kuntoon. Kaikkien toimintojen järjestämisessä pitää ottaa ehdottomasti paremmin ihmisten (oppilaiden, potilaiden, omaisten, työntekijöiden, tavallisten kadun tallaajien) palaute huomioon ja kyettävä myös kertomaan päätösten ja valintojen taustat entistä selkeämmin heille. Yksinkertaisena tyyppinä minäkin kaipaan eniten päätöksissä vastauksia kysymykseen Miksi? Tätä kysymystä yritän viljellä tulevien neljän vuoden aikana mahdollisimman paljon, en ärsyttääkseni vaan jotta päätökset ja valinnat voidaan perustella yksinkertaisesti ihmisille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti