Ensimmäinen puoli vuotta on mennyt valtuustossa ja hirveästi ei ole uutisia kerrottavana. Tämä tuli esiin jo elokuisessa kokouksessamme, jossa Marisanna ja Kilpeläisen Sami nostivat esille tunteja jatkuvan aloitteiden ja tiedoksia annettavien asioiden käsittelyn. Kainuun Sanomien toimittaja Nuotion Tanja olikin tarttunut näihin kommentteihin ja lähestyi mm. minua neljällä kysymyksellä... Tässä kysymykset ja omat vastaukseni.
1. Mikä maakuntavaltuuston kokouksissa tökkii?
Tällaisena perinteisen puoluetoiminnan ulkopuolelta mukaan tupsahtaneena ja enemmän tekemiseen orientoituneena maakuntavaltuuston kokoukset ovat todellakin tuskaisia kokemuksia. Moneen otteeseen olen miettinyt, että voisin vapaapäiväni käyttää mielekkäämminkin Kainuun hyväksi kuin istua jäkittää pulpetissa kuuntelemassa 90 % turhia jorinoita. Kokouksiin nyt reilun puoli vuotta osallistuneena voisin sanoa, että puolet meistä valtuutetuista on kokouksissa ihan turhaan, samat kokoukset pystyttäisiin viemään läpi tehokkaammin ja tuloksellisemmin puolet pienemmällä porukalla.
Mikä siis kokouksissa tökkii:
1) Vanhat rakenteet ja toimintamallit estävät luomasta oikeasti uutta – valtuutetut ovat edustamassa omaa puoluettaan tai kotikuntaansa, kun mielestäni kaikkien tulisi edustaa Kainuu -puoluetta
2) Asiat tuodaan vain tiedoksi – eli käydään keskustelua, mutta ei tehdä päätöksiä
3) Suuri osa puheenvuoroista käytetään vain irtopisteiden kalastamiseen – kun jokaisessa kokouksessa on mukana myös maakunnan valtalehden toimittaja. Sama tuntuu olevan aloitteiden tehtailussa – suuri osa tänä vuonna tehdyistä aloitteista on vain julkisuushakuisia ja samalla ne työllistävät aivan turhaan maakunnan työntekijöitä.
2. Mitä asialle pitää tehdä?
Luulen, että samoja ongelmia on kaikissa valtuustoissa ympäri Suomean, joten maakuntavaltuusto ole yksin samojen ongelmien kanssa. Maakuntavaltuustossa haastekerrointa lisää vielä se, että monet edustajista istuvat myös kotikuntansa valtuustoissa ja valtuuston puheenjohtaja vielä sattuu olemaan yhden kunnan johtaja. Tästä johtuen monella valtuutetuista voi olla vaikeuksia selkeyttää itselleen, mitä he ovat maakuntavaltuustossa edustamassa.
Itselläni ainakin eri ryhmät valtuustossa edustavat vanhaa maailmaa – en usko että kovin moni ikäisistäni äänestää puoluetta vaan enemmänkin persoonaa. Ehkä valtuuston toiminnan räväyttämiseksi voisi jossakin kokouksessa laittaa istumapaikat sekaisin – olisi mielenkiintoista nähdä mitä se saisi aikaan...
Jatkossa
1) Maakuntavaltuuston roolin tulisi olla – kokouksia riittäisi vuodessa 3-4 – tärkein valmistelutyö ja päätökset tehdään lautakunnissa ja maakuntahallituksessa
2) Maakuntavaltuuston koko voi olla pienempi – lähempänä 30 kuin 50 jäsentä.
3) Kuntapäättäjien ja maakuntapäättäjien roolit tulisi selkeyttää – ja mielellään periaatteena tulisi olla että eri henkilöt toimivat maakunnan ja kunnan luottamustehtävissä
3. Onko tunne, että valtuutetulla ei ole todellista vaikutusvaltaa?
Vaikutusvaltaahan noin isossa porukassa kyllä on. Mutta asiat, joista valtuustossa keskustellaan ovat mielestäni epäolennaisia. Eli valtaa ja osaamista, joka valtuustossa piilee, tulisi paremmin osata hyödyntää.
Odotukseni on, että pian pääsemme OIKEIDEN asioiden kimppuun kun aloitamme keskustelun ja päätöksenteon Kainuun maakuntamallin jatkosta.
Maakuntahallitus on ykkösnyrkki nopeissa ratkaisuissa ja päätöksissä, valtuuston roolin tulisi olla enemmän hallituksen toimintaa ohjaava – antaen siunauksensa hallituksen toiminnalle. Kokonaisuutena tuntuu, että Maakunnan toiminnassa on liikaa eri tasoja – on strategiaryhmät, myrrit yms. joissa suurin osa osallistujista on samoja tyyppejä. Ehkäpä tätäkin voisi jatkossa virtaviivaistaa.
4. Millainen on hyvä valtuuston kokous?
Hyvä valtuuston kokous on erilaiset näkökulmat huomioon ottava, toisiaan kunnioittava ja päätöksiä tekevä kokous. Ja jossa on innostava, yhdessä tekemisen ilmapiiri.
t. Ollis
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
tiistai 27. tammikuuta 2009
Ensimmäisen kokouksen jälkeen
Ensimmäinen valtuuston kokous on sitten takana. Sinnittelin kokouksen läpi flunssasta huolimatta, mutta kokouksen jälkeen joulusta lähtien vaivannut tauti kellisti minut lopullisesti. Ensimmäisen kokouksen vaikutus oli siis raskas ja vaati minulta viikon lepoa. Nyt ollaan kuitenkin jo jalkeilla ja on hyvä katsoa taaksepäin kokouksen tunnelmiin.
Ensimmäisenä fiiliksenä tuntui, että tämähän on kuin armeijassa. Siis odottamisen osalta. Aloitimme ryhmäkokoukset aikaisin aamulla ja niiden jälkeen sitten odotettiin puolitoista tuntia varsinaisen kokouksen alkua. Porukkaa oli myös niin paljon, että tunnelma kahvitonkkien luona oli kuin Sotilaskodin munkkijonossa.
Kokouksen aluksi Tampereen yliopiston tutkijat esittelivät tekemänsä maakuntakokeilun väliraportin. Raportti ei sinänsä tuonut mitään uutta tietoa, eikä myöskään radikaaleja ratkaisuehdotuksia. Mielenkiintoista oli ainoastaan tutkimuksessa laskettu arvio kuntien säästämistä resursseista kokeilun johdosta. Lukuihin on hyvä vedota viestinnässä, mutta toisaalta tuskin yksikään kunta olisi antanut oman taloutensa mennä niin kuralle, kuin tutkimuksen arvio näyttää... Mielenkiinnolla odotan, että saan raportin itselleni ja pääsen siihen tutustumaan tarkemmin, ehkä sieltä voi rivien välistä paljastua uusia näkökulmia. Erityisesti kiinnostaa tutkimuksessa toteutettujen henkilöstö- ja asiakaskyselyiden tulokset.
Varsinainen kokous sitten sujui pikaisesti, ainoastaan maakuntavaltuuston kokousten ilmoituslehdistä keskusteltiin ja äänestettiin. Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä ehdolla kokousilmoitusten ilmoituslehdiksi olivat Kainuun Sanomien lisäksi Vasemmistoliiton ja SDP:n puoluelehdet Kansan Tahto ja Pohjolan Työ. Kyseessä on pieni summa, mutta periaatteellisesti valtuusto teki oikean päätöksen. Vanhan poliittisen kulttuurin jäänteenä oleva puoluelehtien rahallinen tukeminen oli aika päättää nyt. Ja ihme, ettei asiaan ole puututtu aiemmin. Puolueiden lehdillä on oma paikkansa eri näkökulmien viestinnässä, mutta maakuntahallinnon kokousten tiedottamiselle ne ovat aivan väärä foorumi muutaman hassun sadan kappaleen levikeillään. Korhosen Timon esitys (sitoutumattomien) paikallislehtien valinnasta ilmoituslehdiksi oli oikea ja kannatin sitä mielelläni.
Siinäpä se kokous sitten oikeastaan olikin. Kaikki valinnat menivät ennakkoon sovittujen nimien mukaan. Hyviä persoonia on hallinnossa ja toivottavasti maakuntavaltuuston puheenjohtaksi valittu Timo Säkkinen vapautuu pikavauhtia kunnanjohtajan tehtävästään Suomussalmelta, ettei missään tilanteessa tule epäilyksiä esteellisyydestä esim. maakunnan ja kuntien välisissä sopimuksissa. Timo osoitti kuitenkin jo ensimmäisessä kokouksessa hyvää ja rakentavaa otetta puheenjohtajan nuija kädessään, joten hänen työltään puheenjohtajana on lupa odottaa hyvää.
Valintojen taustalla keskustelutti tasa-arvolain toteutuminen. Maakuntahallituksessa suhde on 4 naista ja 6 miestä - ja lisäksi hallituksen puheenjohtajana toimiva maakuntajohtaja. Ilman maakuntajohtajaa hallitus olisi tasa-arvolain mukainen, mutta koska puheenjohtaja Alpo Jokelainen lasketaan mieheksi, onkin naisten määrä 36 %, kun tasa-arvolain mukaan osuuden tulisi olla vähintään 40 %. Kukaan kokouksen osallistujista ei kylläkään tätä ääneen sanonut, keskustelua käytiin vain kokouksen ulkopuolella. Minun mielestäni noin pienessä ryhmässä tasa-arvo toteutuu pätevien naisedustajien kautta hyvin, ongelma se ei varmastikaan tule olemaan. Kaikkien muiden ryhmien osaltahan edustajat on valittu tasa-arvoisesti, mutta sekä demarien että sitoutumattomien yksittäiset edustajat ovat miehiä. Eikö heiltä olisi muka löytynyt päteviä naisia maakuntahallitukseen? Ainakin sitoutumattomien Taina Paulomäki olisi ollut hyvä ehdokas hallitustyöskentelyyn.
Seuraavan kerran valtuusto kokoontuu ilmeisesti helmikuussa. Sitä ennen pääsemme käynnistämään koulutuslautakunnan työskentelyn helmikuun 5. päivänä. Sitä odotan todella. On hienoa, että Räisäsen Aki jatkaa puheenjohtajana ja toivottavasti neljän vuoden kokemuksistani lautakunnan jäsenenä on hyötyä kun alamme rakentamaan suuntaa koulutustoimialalle vuoden 2012 jälkeen...
Ensimmäisenä fiiliksenä tuntui, että tämähän on kuin armeijassa. Siis odottamisen osalta. Aloitimme ryhmäkokoukset aikaisin aamulla ja niiden jälkeen sitten odotettiin puolitoista tuntia varsinaisen kokouksen alkua. Porukkaa oli myös niin paljon, että tunnelma kahvitonkkien luona oli kuin Sotilaskodin munkkijonossa.
Kokouksen aluksi Tampereen yliopiston tutkijat esittelivät tekemänsä maakuntakokeilun väliraportin. Raportti ei sinänsä tuonut mitään uutta tietoa, eikä myöskään radikaaleja ratkaisuehdotuksia. Mielenkiintoista oli ainoastaan tutkimuksessa laskettu arvio kuntien säästämistä resursseista kokeilun johdosta. Lukuihin on hyvä vedota viestinnässä, mutta toisaalta tuskin yksikään kunta olisi antanut oman taloutensa mennä niin kuralle, kuin tutkimuksen arvio näyttää... Mielenkiinnolla odotan, että saan raportin itselleni ja pääsen siihen tutustumaan tarkemmin, ehkä sieltä voi rivien välistä paljastua uusia näkökulmia. Erityisesti kiinnostaa tutkimuksessa toteutettujen henkilöstö- ja asiakaskyselyiden tulokset.
Varsinainen kokous sitten sujui pikaisesti, ainoastaan maakuntavaltuuston kokousten ilmoituslehdistä keskusteltiin ja äänestettiin. Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä ehdolla kokousilmoitusten ilmoituslehdiksi olivat Kainuun Sanomien lisäksi Vasemmistoliiton ja SDP:n puoluelehdet Kansan Tahto ja Pohjolan Työ. Kyseessä on pieni summa, mutta periaatteellisesti valtuusto teki oikean päätöksen. Vanhan poliittisen kulttuurin jäänteenä oleva puoluelehtien rahallinen tukeminen oli aika päättää nyt. Ja ihme, ettei asiaan ole puututtu aiemmin. Puolueiden lehdillä on oma paikkansa eri näkökulmien viestinnässä, mutta maakuntahallinnon kokousten tiedottamiselle ne ovat aivan väärä foorumi muutaman hassun sadan kappaleen levikeillään. Korhosen Timon esitys (sitoutumattomien) paikallislehtien valinnasta ilmoituslehdiksi oli oikea ja kannatin sitä mielelläni.
Siinäpä se kokous sitten oikeastaan olikin. Kaikki valinnat menivät ennakkoon sovittujen nimien mukaan. Hyviä persoonia on hallinnossa ja toivottavasti maakuntavaltuuston puheenjohtaksi valittu Timo Säkkinen vapautuu pikavauhtia kunnanjohtajan tehtävästään Suomussalmelta, ettei missään tilanteessa tule epäilyksiä esteellisyydestä esim. maakunnan ja kuntien välisissä sopimuksissa. Timo osoitti kuitenkin jo ensimmäisessä kokouksessa hyvää ja rakentavaa otetta puheenjohtajan nuija kädessään, joten hänen työltään puheenjohtajana on lupa odottaa hyvää.
Valintojen taustalla keskustelutti tasa-arvolain toteutuminen. Maakuntahallituksessa suhde on 4 naista ja 6 miestä - ja lisäksi hallituksen puheenjohtajana toimiva maakuntajohtaja. Ilman maakuntajohtajaa hallitus olisi tasa-arvolain mukainen, mutta koska puheenjohtaja Alpo Jokelainen lasketaan mieheksi, onkin naisten määrä 36 %, kun tasa-arvolain mukaan osuuden tulisi olla vähintään 40 %. Kukaan kokouksen osallistujista ei kylläkään tätä ääneen sanonut, keskustelua käytiin vain kokouksen ulkopuolella. Minun mielestäni noin pienessä ryhmässä tasa-arvo toteutuu pätevien naisedustajien kautta hyvin, ongelma se ei varmastikaan tule olemaan. Kaikkien muiden ryhmien osaltahan edustajat on valittu tasa-arvoisesti, mutta sekä demarien että sitoutumattomien yksittäiset edustajat ovat miehiä. Eikö heiltä olisi muka löytynyt päteviä naisia maakuntahallitukseen? Ainakin sitoutumattomien Taina Paulomäki olisi ollut hyvä ehdokas hallitustyöskentelyyn.
Seuraavan kerran valtuusto kokoontuu ilmeisesti helmikuussa. Sitä ennen pääsemme käynnistämään koulutuslautakunnan työskentelyn helmikuun 5. päivänä. Sitä odotan todella. On hienoa, että Räisäsen Aki jatkaa puheenjohtajana ja toivottavasti neljän vuoden kokemuksistani lautakunnan jäsenenä on hyötyä kun alamme rakentamaan suuntaa koulutustoimialalle vuoden 2012 jälkeen...
tiistai 6. tammikuuta 2009
Riemullisten haasteiden edessä
Vuosi vaihtui ja tosi hommat alkavatkin heti. Riemullisia haasteita riittää. Ja ei vähiten alkavalla maakuntavaltuustokaudella.
Ensimmäinen maakuntavaltuuston kokous kolkuttelee jo ovella - ensi maanantaina 12.1. Silloin on aika hallinnon ja lautakuntien järjestäytymiselle. Mielenkiinnolla odotan uusien kollegoiden tapaamista sekä keskusteluja kokouksessa. Toivottavasti hyvä henki ja yhteistyön halu lähtee rakentumaan jo ensimmäisestä kokouksesta.
Erityisen innostunut olen alkavan kauden Kokoomus-ryhmästä, jossa on hyvä jengi kasassa. Mukana on pitkää kokemusta, vahvaa näkemystä, tuoretta verta ja kykyä keskustella erilaisista näkemyksistä. On hienoa olla mukana ryhmässä, joka saa nauttia mm. Kyllösen Jaakon ja Seppäsen Juhanin pitkästä poliittisesta kokemuksesta. Tällä hetkellä näyttää myös, että kaikille ryhmän jäsenille on löytymässä osaamista ja kokemusta vastaavia vastuutehtäviä lautakunnista ja muilta paikoilta. Vastarannankiiskien ja jeesjees-paikallispoliitikkojen keskellä Kokoomuksen ryhmä erottuu varmasti tehokkaana ja pätevänä jenginä.
Yllättäen nopeasti on nimittäin isojen päätösten aika. Esitys maakuntakokeilun jatkosta on tehtävä valtiohallinnolle jo kevättalven aikana. Kokeilun jälkeisen ajan suunnittelulle ja organisoinnille tärkeimpiä aikoja ovatkin tulevat kaksi ensimmäistä valtuustovuotta.
Uusi valtuusto, jossa on yli puolet kokonaan uusia edustajia, joutuukin nopeasti isojen ratkaisujen äärelle. Vaikka tuntuu, että vasta päättyneen valtuustokauden lopulla on päästy oikeasti uusien kokeilujen äärelle, on arviointia onnistumisista ja päätöksiä mallin jatkosta pystyttävä tekemään jo nyt. Aikaa kuherruskuukausille ei todellakaan ole.
Siinäpä sitä onkin riemullista haastetta. Ensin päättää jatketaanko tällä mallilla vai ei? Siihen oma vastaukseni on KYLLÄ, mutta sitten onkin kysymys: MITEN? Laatikkoleikkejä on helppo tehdä paperilla, mutta paperilla yksinkertaiset muutokset vaikuttavatkin useiden ihmisten arkiseen elämään. Ja etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa arkiset palvelutilanteet herättävät koko ajan tunteita ihmisissä - positiivisesti ja negatiivisesti. Iso koneisto ei osaa kuunnella. Ja iso koneisto ei osaa viestiä pienistä onnistumisista riittävästi. Maakuntamallin jatkoa rakentaessa pitääkin saada kuuntelujärjestelmä kuntoon.
Teknisesti maakunnan palveluiden organisoinnissa ei varmastikaan ole paluuta vanhaan eli kuntien itsenäisesti ylläpitämiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelut jatkuvat kokeilun jälkeenkin maakunnallisena - ainoa kysymys on miten saamme tarvittavat lähipalvelut järjestettyä mahdollisimman hyvin ja miten kahden erityisryhmän haasteet ratkaistaan: Ikääntyvien hoivapalvelut ja syrjääntyvien nuorten terveyspalvelut. Koulutuspalveluissa maakunnallinen tie on myös selkeä - ja tavoitteena mielestäni tulisi olla 2. asteen koulutuksen yhdistäminen omaksi liikelaitoksekseen, johon voidaan ottaa lisäksi mukaan Kuusamo ja mahdollisesti myös uusia toimijoita esim. Ylä-Savosta.
Mutta näiden päätösten kanssa samanaikaisesti maakunnan (päättäjien ja virkamiesten) kuuntelujärjestelmä pitää virittää kuntoon. Kaikkien toimintojen järjestämisessä pitää ottaa ehdottomasti paremmin ihmisten (oppilaiden, potilaiden, omaisten, työntekijöiden, tavallisten kadun tallaajien) palaute huomioon ja kyettävä myös kertomaan päätösten ja valintojen taustat entistä selkeämmin heille. Yksinkertaisena tyyppinä minäkin kaipaan eniten päätöksissä vastauksia kysymykseen Miksi? Tätä kysymystä yritän viljellä tulevien neljän vuoden aikana mahdollisimman paljon, en ärsyttääkseni vaan jotta päätökset ja valinnat voidaan perustella yksinkertaisesti ihmisille.
Ensimmäinen maakuntavaltuuston kokous kolkuttelee jo ovella - ensi maanantaina 12.1. Silloin on aika hallinnon ja lautakuntien järjestäytymiselle. Mielenkiinnolla odotan uusien kollegoiden tapaamista sekä keskusteluja kokouksessa. Toivottavasti hyvä henki ja yhteistyön halu lähtee rakentumaan jo ensimmäisestä kokouksesta.
Erityisen innostunut olen alkavan kauden Kokoomus-ryhmästä, jossa on hyvä jengi kasassa. Mukana on pitkää kokemusta, vahvaa näkemystä, tuoretta verta ja kykyä keskustella erilaisista näkemyksistä. On hienoa olla mukana ryhmässä, joka saa nauttia mm. Kyllösen Jaakon ja Seppäsen Juhanin pitkästä poliittisesta kokemuksesta. Tällä hetkellä näyttää myös, että kaikille ryhmän jäsenille on löytymässä osaamista ja kokemusta vastaavia vastuutehtäviä lautakunnista ja muilta paikoilta. Vastarannankiiskien ja jeesjees-paikallispoliitikkojen keskellä Kokoomuksen ryhmä erottuu varmasti tehokkaana ja pätevänä jenginä.
Yllättäen nopeasti on nimittäin isojen päätösten aika. Esitys maakuntakokeilun jatkosta on tehtävä valtiohallinnolle jo kevättalven aikana. Kokeilun jälkeisen ajan suunnittelulle ja organisoinnille tärkeimpiä aikoja ovatkin tulevat kaksi ensimmäistä valtuustovuotta.
Uusi valtuusto, jossa on yli puolet kokonaan uusia edustajia, joutuukin nopeasti isojen ratkaisujen äärelle. Vaikka tuntuu, että vasta päättyneen valtuustokauden lopulla on päästy oikeasti uusien kokeilujen äärelle, on arviointia onnistumisista ja päätöksiä mallin jatkosta pystyttävä tekemään jo nyt. Aikaa kuherruskuukausille ei todellakaan ole.
Siinäpä sitä onkin riemullista haastetta. Ensin päättää jatketaanko tällä mallilla vai ei? Siihen oma vastaukseni on KYLLÄ, mutta sitten onkin kysymys: MITEN? Laatikkoleikkejä on helppo tehdä paperilla, mutta paperilla yksinkertaiset muutokset vaikuttavatkin useiden ihmisten arkiseen elämään. Ja etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa arkiset palvelutilanteet herättävät koko ajan tunteita ihmisissä - positiivisesti ja negatiivisesti. Iso koneisto ei osaa kuunnella. Ja iso koneisto ei osaa viestiä pienistä onnistumisista riittävästi. Maakuntamallin jatkoa rakentaessa pitääkin saada kuuntelujärjestelmä kuntoon.
Teknisesti maakunnan palveluiden organisoinnissa ei varmastikaan ole paluuta vanhaan eli kuntien itsenäisesti ylläpitämiin palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelut jatkuvat kokeilun jälkeenkin maakunnallisena - ainoa kysymys on miten saamme tarvittavat lähipalvelut järjestettyä mahdollisimman hyvin ja miten kahden erityisryhmän haasteet ratkaistaan: Ikääntyvien hoivapalvelut ja syrjääntyvien nuorten terveyspalvelut. Koulutuspalveluissa maakunnallinen tie on myös selkeä - ja tavoitteena mielestäni tulisi olla 2. asteen koulutuksen yhdistäminen omaksi liikelaitoksekseen, johon voidaan ottaa lisäksi mukaan Kuusamo ja mahdollisesti myös uusia toimijoita esim. Ylä-Savosta.
Mutta näiden päätösten kanssa samanaikaisesti maakunnan (päättäjien ja virkamiesten) kuuntelujärjestelmä pitää virittää kuntoon. Kaikkien toimintojen järjestämisessä pitää ottaa ehdottomasti paremmin ihmisten (oppilaiden, potilaiden, omaisten, työntekijöiden, tavallisten kadun tallaajien) palaute huomioon ja kyettävä myös kertomaan päätösten ja valintojen taustat entistä selkeämmin heille. Yksinkertaisena tyyppinä minäkin kaipaan eniten päätöksissä vastauksia kysymykseen Miksi? Tätä kysymystä yritän viljellä tulevien neljän vuoden aikana mahdollisimman paljon, en ärsyttääkseni vaan jotta päätökset ja valinnat voidaan perustella yksinkertaisesti ihmisille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)