tiistai 9. joulukuuta 2008

Isojen poikien leikkiä

Mielenkiinnolla olen seurannut taustalla käytyjä keskusteluja ja neuvotteluja tulevan maakuntavaltuuston luottamustehtävistä. Vaikuttaa sellaiselta "isojen poikien" leikiltä, että totisesti tehdyt valintapäätökset saavat sivusta seuraajan välillä purskahtamaan nauruun.

Vasalan Pekka kiteytti Kainuun Sanomien Yläkerta-kirjoituksessaan (KS 10.12.2008) ongelman ytimen hyvin: Ei ole ihme, että niin moni pitää äänestämistä turhana, sillä päätökset tärkeimmistä luottamuspaikoista tehdään puolueiden sisällä eikä avoimen keskustelun tuloksena. Ja kyllä, ymmärrän ja tiedän perustelun, että luottamuspaikoille pitää valita osaamisen eikä pelkän äänimäärän perusteella. Mutta avoimen keskustelun puuttuessa valinnat vaikuttavat enemmän sisäpiireissä suhmuroiduilta kuin avoimesti keskustelluilta. Mikään ei totisesti muutu, jos isot pojat vaan keskenään sopii tehtävistä.

Mikä ihme näiden luottamustehtävien ja vallan kanssa oikein meitä ihmisiä vaivaa? Minäkin sain ihmetteleviä katseita, kun ilmoitin olevani ihan tyytyväinen maakuntavaltuutetun paikkaan ja että en tavoittele mitään muita tehtäviä erityisesti. Koulutuslautakunnassa mielelläni jatkan, jos se on mahdollista, mutta se ei ole minulle elämän ja kuoleman kysymys. Tämäkin riittää. "Mitäs sinä sitten oikein tavoittelet", oli epäilevä kysymys minulle - johon oli helppo vastata, että en mitään, sillä yhdellä pallilla istuessa valintojen ja päätösten tekeminen on helpompaa.

Maakuntahallinnossa haasteena viimeisen neljän vuoden aikana on ollut selkeästi se, että samat henkilöt ovat olleet vastuullisissa luottamustehtävissä sekä maakunnassa että omissa kotikunnissaan. Keskustan osalta sama linja näyttää jatkuvan ensi kaudellakin. Toivottavasti kaikilla puolueilla olisi selkärankaa tehdä sama periaatepäätös, jonka Kainuun Kokoomus on linjannut maakunnallisten luottamuspaikkojen jakamisessa: "Maakuntahallinnon kärkipaikoille
(hallitus- ja puheenjohtajistotason tehtävät) on ehtona, että henkilö ei toimi samanaikaisesti hallitus- tai puheenjohtajistotason tehtävissä kuntatasolla." Näin maakuntahallinnossa toimivat päättäjät voivat tehdä aidosti rehellisiä päätöksiä, ilman että heidän tarvitsee miettiä omaa asemaansa oman kuntansa hallinnossa.

Vielä alle kolmikymppisenä on helppoa heitellä tällaisia ajatuksia, tiedän sen. Kauhulla odotankin, että minuunkin iskee seuraavien 20 vuoden kuluessa sama valta-virus, joka näyttää vaivaavan erityisesti keski-ikäisiä miehiä. Oireina ovat päättämättömyys, halu miellyttää kaikkia ihmisiä ja omien asemien vahvistaminen lupaamalla olemattomia. Tämä virus tuntuu vaivaavan erityisesti politiikassa kauan aikaa toimineita henkilöitä. Yleisenä parannuskeinona vaivaan uskotaan olevan paikka eduskunnassa, mutta tutkimustulokset osoittavat, että kysyinen laitos vain vahvistaa oireita.

Ehkä ratkaisuina esittämiini haasteisiin olisivat
1. Päätökset luottamuspaikoista tekisivät valitut valtuutetut omissa ryhmissään - eivät paikalliset yhdistykset omissa hallituksissaan (Itse asiassa, näinhän se viralisesti meneekin, mutta käytäntö näyttää olevan toista)
2. Valtuutetuilla pitäisi olla sama rajoitus valtuustokausissa kuin presidentillä eli kaksi kautta peräkkäin ja sen jälkeen pitää huilata. Se voisi tehdä hyvää monille (liian) pitkään toiminnassa mukana olleille.

Ja kaikki jännittävät, mitä lahjoja ja yllätyksiä Joulupukki tänä vuonna tuokaan...

Ollis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti